Muutenkin piukkaan puukatun viikonlopun kunniaksi Mirjamikin päätti lauantaina synnyttää. Nämä on hälle jo viidennet pennut, mut silti hän vaati kätilön (joka on vain ja ainoastaan minä) pelipaikalle, niin kuin aina. Synnytys kestää joskus useitakin päiviä ja Mirjamin mielestä mun tarttis pitää hänt sen aikaa tassusta kiinni ja pyyhkii ottalta hikeä... Täl kertaa hommia oli kuiteski niin paljon, etten joutanu soffalla isuskelemaan, joten otin Mirjamin koreineen hommiin. Kannoin siis synnytyskoppaa toisessa ja ikkunanpesuämpäriä toisessa kädessä. Välissä piipersin marsipaanikukkia ja kävin vaklailemassa toisten blogeja... Päivä siinä meni touhutessa ja eilen ehtoolla kuuden aikoihin hän sai tuupattua ensmäsen penikan ulos.
Kaks pentua ehti syntymään ennen kuin lähdin töihin. Junnu toimi sen jälkeen lasten kanssa kätilöinä ja saivatkin vielä yhden aikaseks. Se ei kuitenkaan ollu elinkelponen, joten suruakin tähän tarinaan pakosti tuli. Kaksi terhakkaa vauvaa kuitenkin aloitti uuden elämän.
Vielä muutama pikakuva minkä äsken räpsäsin.
Niin kuin varmaan huomaatte, ni Mirjamilla ei ole laisinkaan häntää ja täl kertaa hän periytti tämän toiselle eloonjääneelle pennulle (pitkästä aikaa). Hännättömille kissoille on ollu aina kova kysyntä, joskin muillekkin on aina hyvä koti löytynyt. Hännättömissä on muutama hyvä puoli tai ainaski Mirjamilla, eli saa yleensä vain 1-3 pentua ja sitte nää mun omat vitsit, eli allergisoi vähemmän (hännän verran) ja taloudellinen, eli ulko-oven voi sulkea kissan perässä nopiammin.
Laittelen lisäkuvia kunhan nuo penikat hiukan söötistyvät (nyt muistuttavat lähinnä rottia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti