Viime viikonloppuna päätin taas toteuttaa itseäni... Tuosta vaan töräytän parit vauvat ja sit olis noita ristiäiskoristeita kivasti jemmassa laatikon pohjalla.
Mallia kävin vaklaamas vähä joka suunnalla ja parhaimmat löyty ehdottomasti täältä (kannattaa käydä kurkkaamassa).
Luonnollisesti vauvoista tulee just sen näkösiä, minkä niistä tekee... Se mitä haluais tehdä, taitaaki olla sit eri juttu. Camillella tuo silmän-käden-aivojen yhteistyö näyttää olevan ihan kivasti hanskassa.
Lisäys: KRE (fixumpi jälkikasvun edustaja meidän äidistä) ilmoitti, ettei nuo Camillen vauvat mistään marsipaanista ole... Aivan sama hienoja silti olkoon sitte tehty mistä vaan.
Nä on ny kuiteski mun vauvoja tai siis päitä.
Koitin kerran aikasemmin tehdä muistaakseni just pikkuvauvan päätä. Muutaman tunnin piipertelyn ja kiroomisen jälkeen, takaraivon ollessa metrin mittanen... nakkasin marsipaanipallon seinään ja päätin, että meitin vauvat tehdään perinteisellä tavalla tuol makkarin puolella.
Pieni tauko teki siis poikaa ja nyt sain näistä, varsinki takaraivoista ihan riittävän hyviä (mulle, en tiedä muille).
Jep, jep.
Päille sain aikaseks viel rungotki. Eli vauvat liitosta vaille valmiit.
Sen verta kokemuksesta nyt viisaanpana tiedän, että vauvoja kannattaa tehä silleen liukuhihna tekniikalla. Monta siis peräkkäin, aina niist joku on käyttökelponen.
Ja nythän puhutaan sitte marsipaani-vauvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti