lauantai 29. maaliskuuta 2008

Siskoni, kohta Rouva Een


Tattarataa... Tässä se on kaiken kansan nähtävänä. Kaijakakku !

KRE siis harrastelee noita puluja ja lintupäivien kunniaks hän halus tehdä kakun.
Muo tarvittiin ainoastaan käytännönohjeiden antamiseen. Mun mielestä aika komia, tolleen ens tekeleeks. Me ei kumpikaan olla koskaan oltu mitään kokkikolmosia, niin kuin ei sitte meitin äitikään. Kuitenkin oon koittanu ylipuhua siskoani uran vaihtoon. Kyllä mä voisin piiperrellä kakkuja päivät pitkät.


Tässä vähän tunnelmaa sivultapäin.


Sitte lähikuva marsipaanipapukaijasta.
En ollu kotona kun kakku valmistui, mutta mun kameralla kuvattu. En vaan laisinkaan ymmärrä, miks kuvanlaatu on näin selkeesti parempi. Johtuiskohan kohteesta tahi kuvaajasta... tiedä häntä.


Vielä lähempi kuva tästä pulusta.
Peruskakkupohja, välissä vaniljakermavaahtoa sekä jotain valmismakupalamössöä.
Pinta vaahtokarkkitaikinasta, niinkuin tuo lintukin. Reunapursotukset floravispiä.
Kuulemma oli kaiken lisäks viel hyvääkin. Hyvä, hyvä mun sisko.

perjantai 28. maaliskuuta 2008

Soffakakku



Ruattinmaan Ikeassa oli sellanen tarjoushässäkkäviikonloppu muutama viikko sitte.
Serkkuni kävi ostamassa mulle uudet soffat, kun olen kuolannu niitä jo melkein viis vuotta.
Matkaan otin kuitenkin vain yhden kiitoskakun, joka päätyi taasen yhden tätini luokse, jossa yövyin.
Toinen tätini, jonka luona soffat asuivat muutaman viikon, saivat kiitokseksi viinipotun.
Serkulleni ja hänen lapselleen vein kiitoksen suklaana ja karkkina.

Tässä kakku! Marsipaania oli vähän naftisti ja nyt tiedän, ettei silloin yritetä päällystää sillä koko kakkua. Koitin tällä kertaa tehdä yksinkertaisen kakun, koristusten suhteen. Mutta pakko todeta, ettei ole lainkaan mun näkönen. Pohja on 4-munan suklaapohja ja välissä vaniljatuorejuusto-rahka-kerma-sitruunatäyte, liivatteilla. Hyvä raikas kokonaisuus, joka leikkaantui kauniisti. Siis palasta tuli sellanen nätti pala, eikä ikävän näkönen kasa.

Ja tässä mun soffa. Laitan kuvia oikeista, kunhan saadaan ne kotio. Tänne oli satanu melko reippahasti lunta + kesäkummit pakussa + asutaan tällasen kukkulan päällä + soffat paino öh... paljon = ne jäi tuonne alas odottamaan oikiaa kevättä.
Tuo kuvassa oleva sohva on marsipaanista ja päällä (tietty) pronssikimalletta.

Lisäkuvia jälkiasennuksena, nyt kun saatiin soffat sisälle...

Nää on törkyisot. Niin kuin mul on yleensäkki tapana, suurin mitä kaupasta löytyy, mulle kiitos.
Yks olis riittäny, koska koko meitin perhe mahtuu siihen ihan joustavasti.


Eli meil oli iso olkkari, nyt se on täynnä ja ahtaan olonen.
Joka tapauksessa nää on tosi makeet ja olen tyytyväinen sijoitukseen.
Vanha sohva oli jo melko iäkäs ja kokenut kovia neljän koiran, kolmen kissan, kolmen lapsen ja kahden aikuisen kanssa. Sydäntä kuitenkin raapaisi luopua vanhasta ja rakkaasta (hitto, mä puhun sohvasta)... Vein sen siis töihin ja näen sen siellä päivittäin.
Näin luopumisen tuskasta selvitään meillä.

maanantai 24. maaliskuuta 2008

Petri on pipi!



Isäntä soitteli mulle eilen ehtoolla töihin, että tosta elukasta valuu verta. Ei se kuulemma kuole, mut sottaa koko huushollin.
Petrille oli siis tullu tassuun muutaman sentin mittanen haava joka muutti meitin kodin ikävästi teurastamon näköiseksi.
Pesin aamulla koko huushollin ja pakkasin koiran tassun kaikkien taitteitten sääntöjen mukaan. Reilun viiden minuutin kuluttua koko kämppä oli taas veressä... Ei se mun paketti sit oikeen pitäny.
No onneks meil on toi hovihoitaja joka on aina pelastamassa... Muutamalla tikillä koira saatiin pakettiin ja veren vuoto tyrehdytettyä... Kiitos siis Rakkikselle.

Tässä saikkarilla oleva Petri, joka ei laisinkaan ymmärrä miksei hän pääse pulkkamäkeen lasten kanssa rymyämään.

Ja kun kerran tuli vieraita, ni pitihän sitä kakku töräyttää.
Perus neljän munan kakkupohja, välissä Virpin ihanaa appelsiinimoussea, pinnalla suklaakermasötkötystä ja ylijäämä pääsiäiskoristeet. Reunapursotukset kermalla ja keltaseksi värjätyllä vaniljakreemikermalla.
Mulle tulee koristuksesta lähinnä mieleen kaunis keväinen tunnelma, jossa keltainen ankka on pulahtanut kuralätäkköön, lumpeenkukkasten sekaan...


perjantai 21. maaliskuuta 2008

Iloista Pääsiäistä !



Mulla oli äärettömän suuret visiot ja odotukset näiden kakkujen suhteen...
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty juttu ei sitte pitänykkään tällä kertaa paikkaansa.
Naapurin tätskä pyys tekemään pääsiäiskakun ja minä tiettykin tekemään heti kolme, josta he sais sitte valkata mielusimman...

Tämän kakun he valkkas, koska muut ei ollu (arvatenkaan) valmiina. Tämänkin koristelin noutajan läsnäollessa. Pajunvarsi suklaata ja kaikki muut koristeet marsipaania.
Tavallinen sokerikakkupohja ja välissä appelsiinimoussea (nappasin ohjeen Virpin sivuilta). Reunoille piti puserrella vielä koukeroita, mutta tämä lähti tällasenaan uuteen kotiin.

Sumuttelin marsipaanikuorrutuksen pinnalle kultamaalia, siksi tuo alusta on tuon näkönen.
Jees Poks ja sitte seuraava...

Tällanen. Tällä niin kuin kolmannellakaan ei vielä ole kotia. Yhden aattelin tuhota ihan perheen kesken pääsiäisen riemuksi kotona ja toinen voitais roudata näin pitkäperjantain kunniaksi jonkun tykö, en vielä tiedä kenen... Ketä siis huolii meidät ehtookahville, riippuu siitä.

Laitoin tuon tipun vahingossa koriin väärinpäin ja nyt saumat näkyy ikävästi.
Kaikki koristeet taas marsipaania, paitsi paju suklaata.

Tämä kakku vielä täältä ylhäältä päin.
Tässäkin kakussa appelsiinimoussea ja sitten sellasia suklaapalleroita...

Ja sitten tämä kolmas.... Tästä kakusta mulla niitä visioita oli ehkä eniten. Suunnittelin tekeväni sellasen Faberge kopion tuosta vaan. Päätin kuitenkin fixuna, että puolikas on helpompi toteuttaa ja että kokoa pitää kasvattaa. Ne alkuperäset Fabergen munathan on vain 10 centin yli tai alle. Eihän sellasesta riittäis syömistä ees yhdelle.

Noita tipuja mä tehtailin lasten kanssa hyvissä ajoin etukäteen, niin kuin narsissejakin.
Tässä munakakussa on samat täytteet kuin edellisissä.

Ja sitten juttu näistä pursotuksista. Ne ei sit menny ihan nappiin käsi kun alko tärrätä, enkä oo ennen pursottanu muualle kuin tasasille pinnoille... seli seli. Pikkunen pakastuspussi osoittautui parhaaksi pursotuspussiksi ja kulmaan vedin saksilla pikkasen reijän. Maalasin kiekurat lopuksi kulta sekä helmiäismaalilla.
Lopputulos mihin päädyin:
Nyt tiedän miksi Fabergen "aidot" kopiotkin maksavat nelisen tuhatta puntaa ja alkuperäset jonnin verran enemmän. Sen tyylistä munaa on melko vaikea tehdä ja metalliseppänä voinen kertoa, että kovempia materiaaleja ei ole sen helpompi työstää.
Noh... ne Fabergen munat säilyy kauemmin kuin tämä minun munani, jotenka ollaan tyytyväisiä jos tämä maistuu hyvälle.

MUNARIKASTA PÄÄSIÄISTÄ TEILLE KAIKILLE!

torstai 20. maaliskuuta 2008

Narsissit



Ei mitään mun lempikukkia, mut kuuluu kevääseen ja just pääsiäiseen

Tuon näkösiä ja odottaa huomisia kakkuja.

Aloitetaan. Köntti keltasta marsipaania.

Kaulitaan levyksi ja laiska kun olen, niin tuollasella kukkamuotilla painetaan valmis kukka marsipaanista.
Palat voi toki tehdä käsinkin, mutta näin tulee varmemmin tasakokosia terälehtiä.

Terälehtien päät leikataan sopivasta kohtaa. Eli riippuu vähän siitä, että minkäs kokosia narsisseja ollaan tekemässä.

Terälehdet liiskataan tomusokeroiduin sormin ja tyviosa painetaan lyttyyn. Hammastikulla saa näppärästi painettua muutaman painauman terälehteen.

Terälehdet asetetaan kuivatusastiaan. Sen ei tartte olla folionyyttiä kummempi, ideana vaan nostaa terälehtien päitä keskustaa korkeammalle.

Sitte tuo narsissin keskusta, mikä sen nimi sitte ikinä onkaan. Pikku pala marsipaania levyksi ja painellaan reunaan tuollanen viivarivistö.

Pyöräytetään levy rullalle ja painellaan saumat kadoksiin.

Se, mikä se sitte ikinä onkaan painellaan terälehtien päälle.

Ja keskelle törkätään vielä emi... Onks ton keskitiitin nimi emi? en tiedä...

Ja valmis on... alta puuttuu kakku, mut huomenna sen pitäs olla valmis.

Peruskakkupohja



Ja näin minä sen teen...
Aloitetaanpas tarvikkeista, ilman näitä, ei kakkupohjaa:
-Munia
-Sokeria
-Vehnäjauhoja
-Perunajauhoja
-Leivinjauhetta
-Voita
-Mannaryynejä
-3 saman kokoista mukia/lasia tai mittaa
-Vatkauskulho
-Vispilä tai sähkövatkain
-Vuoka
-Uuni (mielellään sähkö sellainen, se on helpompi)

Sitten asiaan:

Voitele ja mannaryynitä uunivuoka sekä laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Mun lasit on noin 2,5 dl vetosia, sen mukaan siis nyt mennään.
Laita ensmäseen lasiin niin paljon munia kun siihen mahtuu (tänään mulla meni viis).
Toiseen lasiin puolet vehnäjauhoja ja puolet perunajauhoja.
Kolmas lasi täytetään puoleenväliin asti sokerilla.
Siis perus vanha ohje, kaikkia saman verran, paitsi sokeria. Syystä että: jos laittaa sokeria saman verran kuin muita, niin kakku nousee kyllä uunissa hienosti, mutta uunista ulostulon jälkeen lässähtää pomminvarmasti.

Sitten hommiin... Vatkaa sokeri ja munat kunnolla. Tarkoittaa, että väri muuttuu selvästi vaaleammaksi ja taikina tulee kunnolla ilmavaksi ja kovaksi. Välillä parikyt minuuttia ei oo ku näyttää. Vanhemmat ja kylmät munat vatkautuu mun kokemuksen mukaan paremmin. Leivontajuttuihin ei siis kannata käyttää just munittuja munia.

Vehnä ja perunajauho kaadetaan toiseen keppoon ja päälle pari teelusikkaa leivinjauhetta. Ne sekoitetaan sitten keskenään. Leivinjauhe ei oo pakollinen, mut varmistaa ettei tuu lättykakkua.
Jos haluu suklaapohjan, niin sekaan muutama ruokalusikallinen tummaa kaakaota.

Jauhoseos siivilöidään munasokerivaahdon sekaan. Ja siivilöidään siksi, että muuten joku onnekas syöjä saa suuhunsa jauhopallon ja meinaa tukehtua siihen... leipuria osotetaan sormella ja todetaan syylliseksi.

Sitten vaan rohkeasti käsi sekaan (muista pestä kädet). Pidän tätä parhainpana sekoitusmuotona. Ei jää sitten niitä jauhopalloja eikä jauhoja kulhon pohjaan. Näppituntuma on siis hyvä juttu.

Sekoituksen jälkeen taikina kaadetaan hyvin voideltuun ja ryynitettyyn vuokaan. Tämä satsi (siis mittamukin ollessa se 2,5dl) sopii komiasti vuokaan jonka halkasija on 27cm ja korkeus 6cm.

Matka jatkuu siitä sitten uuniin. Siellä se paistuu ja kohoaa puolisen tuntia.
Ei kannata mennä välillä availemaan uuninluukkua, järkevämpää on pestä etukäteen uunin lasi ja kattella siitä sitten tätä ihmeellistä tapahtumaa. Kakku ei siis pidä lämpötilan vaihtelusta ja reagoi yleensä muuttumalla lättykakuksi.

Ollessaan kypsä, kakkupohja näyttää tältä.
Eli kaunis kullanruskea pinta ja irtoilee hienosti vuuan reunoilta.
Nosta vuoka pöydälle ja anna lämmön tasaantua viitisen minuuttia. Tässä vaiheessa kakku lässähtää hieman, mutta näillä ohjeilla tehtynä vain sen verran mitä on "liikaa" uunissa noussut.

Kumoa kakkupohja jollekkin alustalle, mitä voit näppärästi tarpeen tullen siirrellä ja
ZADAA... meillä on kaunis tasapintainen kakkupohja odottamassa täyttöä ja koristusta.

Edellä mainituin ohjein teen kakkuja nykyään. Nuorena tyttönä laitoin kaikkia aineita saman verran ja yhteen keppoon, vatkasin käsin ehkä viitisen minuuttia ja tälläsin uuniin. Käsittämätöntä kyllä, nekin pohjat nousi. Eli voi olla, että teen nykyään tuhaa työtä.



keskiviikko 19. maaliskuuta 2008

VIERASKIRJA



Jätäthän näppisjälkesi tänne kommenttilaatikkoon...
Jos et muuta järkevää tai vähemmän järkevää keksi, niin vastaa vaikka alla oleviin tosi järkeviin kysymyksiin.

1. Ikäsi?
2. Juttu keittiössä, mitä ilman et elä?
3. Turhin juttusi keittiössä?
4. Ketä huushollaa kanssasi?
5. Tämän viikon kakkusaldosi?

Minä vastaan näin:
1. koht 33
2. kaffenkeitin
3. minä tartteen kaikkea ja mitään en heitä pois...
4. isäntä, kolme lasta, koira, kolme kissaa, akvaariokalat ja ulkona kaks belgianjättikania
5. ei vielä kakkua, koristeita kyllä.



Lunta, mitä ihmettä


Saatinhan se lumiukko tehtyä...

Joskin se oli vaan päivän pystyssä... mut oli kumminkin.

Aline ja Elias



Kilpatanssiura alkoi näillä kahdella 4-vuotiaana. Elias täytti viime joulun jälkeen 7 ja Aline juhlii omia seiska-synttäreitään tänä keväänä.
Pari on tilattavissa esiintymään lattareita ja vakiotansseja... Lisätietoja sähköpostitse.

Viime helmikuun kisoissa tämä upea pari otti ensimmäisen voiton. Nuo ilmeet saa vieläkin kyynelet silmäkulmiin...

Tämä kuva otettiin ennen lattialle menoa.

Sitten ollaankin jo parketilla. Upeasti pari tanssi, vaikka olivat päätä lyhyempiä muista pareista.

Sitten kuvia palkintojen jaosta... Tässä heidät on juuri julistettu voittajiksi.

Kullat kaulaan.

Ja tässä vielä kaikki finaaliin yltäneet paremmuusjärjestyksessä.

Laskettelua Sappeella


Hiihtolomalla käytiin Sappeella

Aake oli ainut joka malttoi olla kuvauksen ajan paikoillaan.


Seinäkiipeilyä


Tein joulun alla 53 piparkakkutaloa ja lapset jäi vähän hunningolle. Kiitokseksi reippaudesta heille lähettiin koko porukka seinäkiipeilemään.

Aake kapuamassa kohti yläilmoja.

Antton ja Aline uskalsi vähän korkeammalle.

Joulukukkaset kummeille



Kummeille annetaan aina jouluksi jotain kivaa. 2007 jouluna rakensin pienet karkkiboksit ja lapset sitte ne hienosti viimeisteli.

Aline koristelemassa.

Ja Antton, sama juttu.

Aake myös.