Mulla oli äärettömän suuret visiot ja odotukset näiden kakkujen suhteen...
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty juttu ei sitte pitänykkään tällä kertaa paikkaansa.
Naapurin tätskä pyys tekemään pääsiäiskakun ja minä tiettykin tekemään heti kolme, josta he sais sitte valkata mielusimman...
Tämän kakun he valkkas, koska muut ei ollu (arvatenkaan) valmiina. Tämänkin koristelin noutajan läsnäollessa. Pajunvarsi suklaata ja kaikki muut koristeet marsipaania.
Tavallinen sokerikakkupohja ja välissä appelsiinimoussea (nappasin ohjeen Virpin sivuilta). Reunoille piti puserrella vielä koukeroita, mutta tämä lähti tällasenaan uuteen kotiin.
Sumuttelin marsipaanikuorrutuksen pinnalle kultamaalia, siksi tuo alusta on tuon näkönen.
Jees Poks ja sitte seuraava...
Tällanen. Tällä niin kuin kolmannellakaan ei vielä ole kotia. Yhden aattelin tuhota ihan perheen kesken pääsiäisen riemuksi kotona ja toinen voitais roudata näin pitkäperjantain kunniaksi jonkun tykö, en vielä tiedä kenen... Ketä siis huolii meidät ehtookahville, riippuu siitä.
Laitoin tuon tipun vahingossa koriin väärinpäin ja nyt saumat näkyy ikävästi.
Kaikki koristeet taas marsipaania, paitsi paju suklaata.
Tämä kakku vielä täältä ylhäältä päin.
Tässäkin kakussa appelsiinimoussea ja sitten sellasia suklaapalleroita...
Ja sitten tämä kolmas.... Tästä kakusta mulla niitä visioita oli ehkä eniten. Suunnittelin tekeväni sellasen Faberge kopion tuosta vaan. Päätin kuitenkin fixuna, että puolikas on helpompi toteuttaa ja että kokoa pitää kasvattaa. Ne alkuperäset Fabergen munathan on vain 10 centin yli tai alle. Eihän sellasesta riittäis syömistä ees yhdelle.
Noita tipuja mä tehtailin lasten kanssa hyvissä ajoin etukäteen, niin kuin narsissejakin.
Tässä munakakussa on samat täytteet kuin edellisissä.
Ja sitten juttu näistä pursotuksista. Ne ei sit menny ihan nappiin käsi kun alko tärrätä, enkä oo ennen pursottanu muualle kuin tasasille pinnoille... seli seli. Pikkunen pakastuspussi osoittautui parhaaksi pursotuspussiksi ja kulmaan vedin saksilla pikkasen reijän. Maalasin kiekurat lopuksi kulta sekä helmiäismaalilla.
Lopputulos mihin päädyin:
Nyt tiedän miksi Fabergen "aidot" kopiotkin maksavat nelisen tuhatta puntaa ja alkuperäset jonnin verran enemmän. Sen tyylistä munaa on melko vaikea tehdä ja metalliseppänä voinen kertoa, että kovempia materiaaleja ei ole sen helpompi työstää.
Noh... ne Fabergen munat säilyy kauemmin kuin tämä minun munani, jotenka ollaan tyytyväisiä jos tämä maistuu hyvälle.
MUNARIKASTA PÄÄSIÄISTÄ TEILLE KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti