Ja täs olis pikku tarina/kuvia marsipaanihääkimpun valmistuksesta =)
Tällä marsipaani/sokerimassa kimpulla osallistuttiin "kaunein hääkimppu" kilpailuun Turun häämessuilla... muut teki oikeita kukkakimppuja ja me vietiin jonon jatkoks tää syötävä versio, kun sääntöjä sen suhteen ei ollu ;)... Yleisöäänestyksellä, jonka tulosta edelleen odotetaan mentiin ja sijotuksen julkistan heti, jos sen joku vaivautuu mulle joskus ilmottaa :)
Ruusut ja kallat tein n. viikkoa ennen kimpun "sidontaa" ja niist ei vaihekuvia ol... Puolet marsipaania, puolet sokerimassaa ja köntin sävytin kuuteen eri tummusasteeseen... jokasessa ruusussa on 18-20 terälehteä ja siis kuutta eri sävyä =)
Tästä lähin liikkeelle ja suunnitelmahan muuttus matkan varrella aika radikaalisti ja moneen kertaan, niinku aina ;)
Kukkakauppa Nummen Narsissista kävin noutassa kahvan... tollaseen ne oikeetki kimput tehdään !
Kahvan päälle tein kakkupahvista "kyyneleen" mallisen tuen ja sen päälle kakkupaperista tollasen ÖÖÖ jutun, minkä piti jäädä näkyviin ;)
Kaulittin sokerimassa-marsipaani pallosta levyn ja nakkasin sen tohon päälle... suunnitelma oli leikata ylimääräset roikkuvat osat pois, mut se näytti tolleen aika kivalta... jotenka lyhensin/tasotin vaan sopivan mittaseks =)... niin ne suunnitelmat muuttuu ;)
Ton keskipallon/klöntin sävytin vihreellä ja mustalla tomuvärillä tollaseks, jotta valkonen ei sit paista sielt ruusujen välistä pahasti =)
Henk.koht periaatteista poiketen käytin täs hammastikkuja tukikeppeinä... muuten ja normaalisti en käytä mitään "ei syötäviä" tukirakenteita kakuissa... kos mun tuuril sellaset jää kuiteski törröttää jonkun onnellisen kakunsyöjän kurkkuun pystyyn !!!
Sovittelin ja asettelin ruusuja melkeen viis tuntia... oliko järkee, no tuskimpa vaan, mut tulipahan tämäki sitte koettua ;) Marsipaaniruusu versus oikee kukka eroo sillä, et jälkimmäinen on joustava ja sen voi tunkee pieneenki rakoon... Marsipaaniruusun saat taasen tunkemisella särki ja sitte palaa hihat !!! Tein muuten ruusuja kokonaiset 2 kpl/tunti... jotenka en sitte särkeny ainuttakaan ;)
Hammastikun lisäks liima-aineena käytin kaupan valmista sokerokuorrutetta (toi tuubi tos alhaalla oikeella).
Viiden tunnin jälkeen kimppu näytti tältä, eli ruusut paikoillaan =)
Takaata...
Sitte mä halusin kimppuun kerättyä sokeria !!! Ja kun ihmisellä ei ollu pienintäkään käryä, kuis sitä tehdään... ei konetta/nettiä, mut intoa senki edestä ja viis kiloo isomaltoosia hyllyllä... ni soitto Kyökkikselle, jonka blogissa olin aikoinaan kyseistä tavaraa nähny =)
Neuvo oli, et siittä vaan vetelet ja sii se sit o... Näin tein, mut sen verta oli hittaanolosta puuhaa, et joutusin vähäsen kaventaa suunnitelmaa !!! Ihan senki puoleen, et alkuperänen suunnitelma oli tehdä se koko hääpuvun mekko-osa kehrätystä sokerista... kovin ois tullu pikkanen mekko täl tekniikal ;)
Kehrätyn sokerin tuuppasin ruusujen ympärille sikinsokin sinnetänne... hepposta tavaraa, ketä ei ollu tietonen asiasta ;)
Sitte kallat... ne ei menny sinne päinkää, ku olin suunnitellu =(
Täs kohtaa meinas palaa käämi totaalisesti, kos kimppu näytti kaameelta ja kalloja olisin tarvinnu ihan älyttömästi lisää ja ISOMPIA... kele !!!
Isomaltoosia, kondiittorinsokeria, lepurinsokeri (rakkaalla lapsella monta nimeä) sulatin ja tiputtelin rosteripoydälle tippoja... Nää on niit "makeita onnen kyyneleitä" joka oli kimpun nimi :)
Tää oli mun mielestä tän kimpun makein kohta... joskin tarkkaan pitää mun onnistumisii tiirailla, sen verta pieniin juttuihin oon tyytyväinen !!!
Kyyneleistä huolimatta kimppu oli kalju ja vajaa... jotain piti siis keksiä... Vihree, eli lehdet ei mun suunnitelmiin sopinu laisinkas... jotenka ruskee peikonoksa (tai mitä se on) alko tunkeutuun mun ajatuksiin... eli niittä sit pyörittelin ja tungin sinne tänne rakoihin... lopuks pensselöin ne viel pronssitomulla =)
Sit härpäke alkoki olla valmis... lopuks vie pari kuvaa, ilman jonninjoutavaa selitystä...
Noin ikkäästi sitte... aika hyödytön kapistus ja kovin helposti särkyvä... mut bisnesideana tällasii vois tehä silleen myyntiin, et apinois oikeita kimppuja, jonka morsian vois sitte laittaa ittellensä muistoks :) Kahisevaa saa kyl olla jongun verran mukana, ku sellasta tulee tilaileen multa ;) HAAHAA !!!
Makea onnen kyynel... by Cakefix =)
Sen verta lisään viel: et idea tuli jostain, vissiin siit sanasta kilpailu (luulin voittavani jotain konkreettista)... missään en ol ennen syötävään hääkimppuun törmänny, mut näin jälkeenpäin aateltuna, ni onhan esim. Mansikkamäen Ebe tehny syötäviä kukka-asetelmia... joita oon joskus kyllä apinoinu... =)
Joka tapauksessa... siunauksen annan, jos joku haluaa vastaavia tehdä, eli erillistä lupaa ei tartte kysellä ;) Tätäkään juttua ei siis ol patentoitu, niinkuin ei muitakaan tässä blogissa esiteltyjä hökötyksiä !!!
