Muumikakku Alexandralle

Tämän viikonlopun viiminen rutistus, eli yhdestoista kakku meni Alexandran 3-vuotis syntymäpäivä kahvipöytään.
Alexandran isä tilasi Nalle Puh-kakun. Synttärisankarin äiti kuitenkin vaihtoi teeman Muumiksi, koska Nalle Puh on pääasiassa isän suosikki, eikä Alexandran...


Ainut selkeä toive oli suklainen pinta, muuten vapaat kädet... jes, jes ja hommiin.


Perus 8 munan kakkupohja ja täytteenä suklaamousse. Suklaakuorrutteen asentamisen jälkeen laitoin kakun raakileen hetkeksi pakkaseen jähtymään (ja otin puolen tunnin torkut). Sitten reunoille koripursotus vaniljakreemillä höystetyllä kermavaahdolla. Suklaakuorrutteen ja kermavaahdon sauman peitoksi asetin sokericreme ruusuja.


Sitten päästiin poppaskonstikohtaan... KRE:n tekemä NiiskuNeiti kivellä oli todella painava ja olis uponnu kuorrutteen ja varmaan koko kakun läpi ilman tuentaa. Tukikepeiksi tökkäsin neljä puista varrastikun pätkää. Tämän olis pitäny riittää jollei koristeessa olis käytetty tätä "kuivumatonta" marsipaania (Sallisen marsipaanin ja nimenomaan valkosen kuivumisaika on todella pitkä). Laatikon pohjalta löytyi kuiteski Veetin kastekakusta ylijääny laatta jonka laiton tukikeppien päälle. Siinä kivelle ja NiiskuNeidille turvallinen alusta.

   
Koriste kakun päällä turvallisesti. Edestä, sivulta ja takaa (viimisen kuvan alla on kyl mun keittiön pöytä).
Marsipaania koko neiti kivineen ja lintuineen.


Pinnalle pitää tietysti saada sankarin nimi... Alexandra, ei sitte mahtunu koristeeseen. Suklaakuorrutteen päälle vapaalla kädellä, ei onnustu, liian pitkä... Kirjaimet kukkasiin, käy. Hiukan hailukasti näkyy, mut siinä ne kirjaimet on, kultamaalilla maalattuna ja ruskeilla varjostuksilla. Kaikki (vaivaset) yhdeksän kirjainta, oikeessa järjestyksessä (toivottavasti).


Kolme ampiaista pääsi ruusujen terälehdille. Ampparit marsipaanista ja siiviksi laiton liivatelehden palat.
Ruusuja oli aivan ihana tehdä ja teen varmasti lisää... Nämä ruusut tupperin pursotinsetin "ruusutyllalla", kun en muutakaan omista (tai siis omistan, maksanu olen, mut tylla on vielä matkalla Englannista Suomenmaahan jo kolmatta viikkoa).

Siinä kuvia kerrakseen. Lämpimät onnittelut vielä Alexandralle ja koko perheelle.
Tätä kakkua oli aivan ihana tehdä ja kuvia on näin paljon, koska KRE jätti kameransa mulle lainaksi... Toi mun mopo huilaa sen ajan kun räpsyttelen paremmalla kameralla.

Koitan saada jonkunnäkösen reseptiarkiston aikaseks (taas, luvannu olenki jo muutaman kerran)